Meillä on alkuvuosi alkanut kyllä sairastamisen merkeissä. Ensin allekirjoittanut sairasti joulun alusviikolla ja siitä se sitten onkin jatkunut 3 viikon välein. Eli kolmatta flunssaa tässä 2 kk sisään sairastellaan. Ihan *#%¤# ärsyttävää. Niin ja tyttö luonnollisesti sairastaa myös. Ei siinä mitään, jos pystyisi nukkumaan mutta mä olen nuhaisena sellainen yökukkuja ettei kukaan. Niin ja väsymystila tällä hetkellä on massiivinen (kannattaa siis käyttää nämä vapaahetket täällä kirjoittelemassa).
Käväisin lääkärissäkin tänään siinä toivossa, että se olisi löytänyt jonkun lääkehoitoa vaativan sairauden, mutta ei. Joku pirun virus kuulemma pyörii tai paremminkin virukset ja jos sen ensimmäisen on napannut niin luultavammin saa ne kaikki. On kuulemma yleistä tällä hetkellä. Pah. Kumpa isovanhemmat asuisi jossain naapurissa ja tulisi hoitamaan lasta niin että saisin sairastaa. Ja voivoi, kun on taas kurjaa. ;) Kaikista ärsyttävintä on oikeastaan se, että ei ole ihan kunnolla kipeä. Siis on kyllä todella tukkoinen ja flunssainen, mutta sitten ei kuitenkaan ole kuumetta. Ja olen huomannut että meidän perheessä kuume on sairauden mittari. Niinkuin sitä ei voisi olla ihan todella pska olo ilman kuumettakin. Pitänee pitää kuumemittaria teemukissa tms yhtä kehittynyttä ja huijata vähän. :D
Nojoo, se siitä. Näitä tulee ja menee ja ehkäpä tämä taas jo menee.
Sensijaan seuraavaan aiheeseen.
Mies reagoi varsin konkreettisesti tähän uuteen tulokkaaseen ja päätti että meidän perheen on nyt hetimiten saatava uusi auto. Tähän taustatiedoksi vielä, että meillä on yleensä ollut käytössä mun työsuhdeauto ja sen vuoksi olemme tottuneet melko uusiin menopeleihin. Ennen esikoisen syntymää hankimme kuitenkin käytetyn auton ja siitä on tietenkin löytynyt kaikenlaista korjailtavaa viimeisen vuoden aikana. Epäilen että siihen - ja ehkä myös oman ammattitaidon puutteeseenkin kyllästyneenä mies siis päätti että uusi auto on saatava. Ja todellakin siis UUSI. Noh, perhe X marssi autokauppaan ja teki kaupat melko ripeästi oikean vaihtoehdon löydyttyä (ps. en suosittele kenellekään autokauppaisiittiä yksivuotiaan lapsen kanssa joka ei ole erityisen kiinnostunut autoista).
Ja niin auto sitten saapui uusille omistajilleenkin varsin nopealla aikataululla. Ja kyllä olimme äärimmäisen tyytyväisiä valintaan heti alkumetreillä. Kunnes kului viikko ja auto jätti miehen ensimmäisen kerran "tienpäälle" (onneksi vain noin kilometrin päästä kotoa). Pakkasta oli rapsakat 25 astetta, mutta onneksi mies pääsi varsin nopeasti jalkapatikalla kotiin. Noh, soitimme auton mukana toimitettuun numeroon ja saimme nerokkaita vinkkejä auton käynnistämiseksi. Lopulta auto käynnistyi kun auton ovia oli lukittu ja avattu tarpeeksi monta kertaa. Kävi ilmi, että lukon jäätyminen saattaa aiheuttaa tällaista käynnistysongelmaa. Niinpä kuvittelimme selvinneemme säikähdyksellä (autokaupan purku ei liene kauhean helppo homma) kunnes lähdin viettämään laatuaikaa ystävän luokse. Ilta oli varsin mukava ja onnekseni olin suuntaamassa varsin tyytyväisin mielin kotimatkalle. Menin autoon (pakkasta rapiat 15 astetta + melko vilakka tuuli) ja yritin startata ilman minkäänlaista tulosta. Renkutin lukkoja ilman mitään reagointia autolta. Ja puhelimestakin oli akku tietenkin miltei lopussa. Siitä seurasi sitten seuraavanlainen tapahtumaketju: puhelu miehelle, puhelu tiepalveluun, huoltomiehen odottelua, huoltomiehen ivallisia katseita ("olisikohan akku loppu"), huoltomiehen korjausoperaatioita, omia ivallisia katseita (ei ollut akku loppu ei), hinausauton tilausta, taksikyytiä Helsinki-Vantaalle ja lopulta vara-autolla kotiin.
Kaikenkaikkiaan aikaa kului vaivaiset 2- 2,5 tuntia (varsin vähän), mutta kyllähän sitä vähän paleltaa jos on pukeutunut toppahaalarin sijaan legginseihin. Yllättävän vähän myös ketutti, jota ihmettelen (aiemmin olisin ollut aivan kuumana). Tilannetta pehmensi ehkäpä se, että olin kerrankin yksin matkassa (luojan kiitos, että lapsi oli kotona), olin viettänyt superhauskan illan ja kaikenlisäksi tän tohinan keskellä mies soitti vahingossa äidilleen (kuvitteli soittavansa mulle) ja tiedusteli häneltä a) onko sulla mitään päällä? ja b)mitä sä oikein huohotat? (hän siis kuvitteli puhuvansa kanssani). Sain siitä niin riemukkaat naurut, että koko tilanne alkoi vaan huvittaa lähinnä. Niin ja ehkäpä tämä äitiys on kasvattanut pinnaa? No nyt tilanne on kuitenkin se, että vara-auto on edelleen pihassa eikä upouuden pirssimme kohtalosta ole minkäänlaista havaintoa. Nice. Kannatti sijoittaa "viimeiset säästöt" ja siis nähtäväksi jää miten asia korjataan.
Hemmetin peltilehmät, ne pettää aina. Jotenkin tuntuu, ettei nyky(länsi)autoja ole luotu pohjoisen keleihin...oon vihjaillutkin miehelle, että sitten kun voitetaan lotossa, aletaan pitää Ladoja ja laittaa niitä. Niillä ei jää tielle ainakaan pakkasen takia.
VastaaPoistaHuonosti käy myös käytetyn auton kanssa. Me ostettiin kuutisen vuotta vanha silloin, kun kääpiötä odoteltiin. Iso kone, verrattain laadukas auto, mies oli iloinen. Mua vaan vähän ihmetytti, miksi pohja ottaa lumipenkkoihin - miehen mielestä penkat oli vaan poikkeuksellisen korkeita. Sitten lähti koko pohja irti johonkin lumikasaan ja vihdoin mieskin uskoi, että hommassa on jotain mätää. Soitettiin autokauppiaalle: joo, kyllä hän antoi uusista jousista paperit (mulle, raskaana olevalle naiselle KÄTEEN KAUPANTEON JÄLKEEN), autossanne on madallettu pohja ja jotkut erikoisjouset. Siis tuunattu auto. Ja ei oo muuten muutoskatsastettu, en tullut kertoneeksi, saa nähdä meneekö läpi vai ovatko laitonta laatua. Tässä vaiheessa kaivelin jo liiton lakimiestä netistä ja mietin, ettei ne varmaan hoida autoasioita. Helppoheikki maksoi kuitenkin pohjan korjauksen ja auto meni onneksi katsastuksestakin läpi. Nyt vain odotellaan, että mies löytäis inspiraation korotuttaa pohjaa ja laitattaa kunnon jouset. Ei varmasti tule tapahtumaan, sillä matalalla uiva auto taitaa kuitenkin näyttää perheenisänkin silmään paremmalta...;)
Toivottavasti voit muuten hyvin ja saatte flunssakierteen pian poikki!
Todellakin peltilehmät on kyllä todellisia murheenkryynejä aika-ajoin.Mä en kestä että autosta voi irrota pohja? Ounou. Erityisesti mua nauratti sun Lada-kommentti. Mäkun just totesin miehelle, että palautetaan pirssi ja vaihdetaan se kampiladaan. Se ei ainakaan jättäisi tienpäälle. :D Joo ja mä oon kanssa miettinyt jo kaikki oikeudelliset tahot ja muut mahdolliset keinot läpi asian oikaisemiseksi.
VastaaPoistaIhania pakkaspäiviä sinne ja erityisesti mukavaa ystävänpäivää!
Hih, nauratti nuo autojutut :-). Vaikka tietysti ei ole kovin naurettavaa jäätyä talvipakkaseen legginseissä - etenkään tuossa tilassa! Toivottavasti saatte pian luotettavan menopelin. Ja ennen kaikkea toivon, että paranet tuosta flunssakierteestä pian. On rankkaa sairastaa itse silloin kun pitäisi hoivata sairasta lasta - ja pitää vielä erityisen hyvää huolta omastakin terveydestä... Tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia!
VastaaPoista